
Tulin koneelle koska halusin kirjoittaa blogiin, nyt olen istunut tässä yli tunnin enkä ole saanut sanaakaan tähän postaukseen. Välillä pelkään tätä maailmaa, pelkään toista persoonallistuuttani, en pysty kontrolloimaan sitä, se en ole minä. Tänään taas kuulin nyrkkeilyn jälkeen että joku jankuttaa päässäni
älä anna periksi, älä luovuta.
Eilen oli taas tilanne jollon oisin ihan milloin tahansa voinut ottaa aseen käteeni, ladata sen ja tehdä itsestäni enkelin. En tiedä mitä päässäni tapahtui, yhtäkkiä kädessäni oli veitsi ja edessäni verinen jalka. Viilsin molemmat jalat polvien yläpuolelta kokonaan auki, ajattelin vain sitä yhtä ja samaa
"ihan pieni vain, ei kukaan huomaa koskaan.."